Servikaalisessa dystoniassa häiriö kohdistuu niskan ja kaulan alueen lihaksiin aiheuttaen pään nykiviä liikkeitä, lihasjänteyden lisääntymistä tai pysyviä virheasentoja. Pään virheasennot voivat olla hyvin erilaisia. Pää voi kiertyä jommallekummalle sivulle (torticollis), kallistua olkapäätä kohti (laterocollis), taakse (retrocollis) tai eteen (antecollis). Pää voi myös työntyä sivulle, eteen tai taakse. Selvästi yleisin muoto on pään kiertyminen sivulle ja lievä kallistuminen taakse. Usein myös kiertymisen puoleinen olkapää kohoaa. Pahimmillaan pää voi kääntyä 90 astetta kohti toista olkapäätä, ja tähän liittyen vastapuolen päännyökkääjälihas paksunee.

Eniten toimintakykyä rajoittaa pään liikkeisiin liittyvä toimintahäiriö: pään kääntäminen sivulle tai ylös on vaikeutunutta ja hidastunutta tai liike on nykivää ja toivotun asennon ylläpitäminen työlästä. Joskus häiriö kohdistuu myös alemmas selän alueen lihaksiin aiheuttaen skolioosityyppistä selän kiertymisoiretta. Dystoniseen vapinaan liittyvä edestakainen pään liike vaikeuttaa katseen kohdistamista ja haittaa monessa toiminnassa.

Dystonialle tyypillistä on oireiden paheneminen tahdonalaisen liikkeen aikana, kuten kävellessä tai käsillä työtä tehdessä, yleensä myös jännittäessä ja stressitilanteissa. Unen aikana oireet taas häviävät. Leuan, posken tai niskan kevyt koskettaminen kädellä saattaa hetkellisesti helpottaa pään asennon hallintaa.

Servikaaliseen dystoniaan liittyy usein pään nykimistä tai vapinaa ja kolmanneksella sairastuneista myös käsien asentovapinaa. Dystoniapotilaiden sukulaisilla esiintyy tavallista enemmän vapinasairauksia. Servikaalisen dystonian oireisto voi syntyä myös harvinaisten vallitsevasti autosomissa periytyvien geenivirheiden pohjalta. Tällöin samassa suvussa voi esiintyä lapsuudessa alkavaa yleistynyttä dystoniaa ja muita aikuisiällä alkavia paikallisen dystonian muotoja.

Dystoniaan liittyvää kipua pidetään keskushermostoperäisenä. Osa kivusta on kuitenkin dystoniaoireen seurausta. Koska dystoninen lihasten liikkeiden ja lihasjänteyden säätelyn häiriö on alussa ajoittainen, eivät kivut niskalihaksissa ole alkuvaiheessa useinkaan kovia. Myöhemmin lihasten jatkuva kiristys ja normaalistikin toimivien lihasten asennon ylläpitämisestä johtuva ylirasittuminen voivat aiheuttaa voimakkaitakin kipuja.

Virheliikkeen aikana tapahtuva nikamien ylirasitus voi aiheuttaa kulumia ja välilevyn muutoksia, joista saattaa seurata hermojuuren puristumisesta johtuvia hartiaan tai käteen säteileviä kipuja.

Tyypillisesti servikaalinen dystonia alkaa noin 35–45 vuoden iässä, mutta oireet saattavat alkaa myös hyvin paljon aikaisemmin tai myöhemmin. Useimmiten oireet lisääntyvät ensimmäiset viisi vuotta ja tämän jälkeen tilanne vakiintuu. Noin neljäsosalla oireisto leviää myös läheisiin lihasryhmiin. Oireisto voi tilapäisesti parantua useaksikin vuodeksi, pysyvästikin muutamalla prosentilla.

Oireita voidaan tehokkaasti lievittää lääkehoidon, erityisesti botuliinipistosten sekä fysioterapian avulla.
Myös syväaivostimulaatio on osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi vaikeassa servikaalidystoniassa.

Servikaalinen dystonia lyhyesti

• Kohdistuu niskan ja kaulan alueen lihaksiin.
• Pään virheasennot ovat erilaisia. Tyypillisin muoto on pään kiertyminen sivulle ja lievä kallistuminen taakse.
• Oireet pahenevat tyypillisesti tahdonalaisten liikkeiden aikana, kuten kävellessä tai käsillä työtä tehdessä, tai jännittäessä ja stressitilanteissa.
• Alkaa tavallisesti noin 35–45 vuoden iässä.
• Syytä ei tunneta.
• Esiintyvyys Suomessa 304 tapausta miljoonaa asukasta kohden.

Lähde: Tahto ja lihakset eri tahtilajissa (2020). Liikehäiriösairauksien liitto ry:n opas.